1 - Ja kuningatar Ester pakeni kuolemantuskan vallassa Herran eteen.
2 - Hän riisui yltään kunniapukunsa ja verhoutui ahdistuksen ja murheen pukuun, ja arvonsa mukaisten hajuaineiden sijaan hän heitti päänsä päälle paljon tuhkaa ja lokaa. Ja hän kuritti raskaasti ruumistansa, ja kaikki paikat, joissa hänellä ilon aikana oli ollut koruja, hän peitti hiussuortuvillansa.
3 - Ja hän rukoili Herraa, Israelin Jumalaa, ja sanoi: Minun Herrani, meidän kuninkaamme, sinä olet ainoa! Auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole muuta auttajaa kuin sinä.
4 - Sillä vaara on minulla käsissä.
5 - Minä olen syntymästäni asti isäni sukukunnan keskuudessa kuullut, että sinä, Herra, olet ottanut Israelin kaikkien kansakuntien joukosta ja meidän isämme kaikkien heidän esivanhempiensa joukosta iankaikkiseksi perinnöksesi ja olet tehnyt heille kaiken, minkä luvannut olet.
6 - Mutta nyt me olemme syntiä tehneet sinun edessäsi, ja sinä olet hyljännyt meidät vihollistemme käsiin
7 - rangaistukseksi siitä, että me olemme kunnioittaneet heidän jumaliansa. Sinä, Herra, olet vanhurskas.
8 - Ja nyt he eivät ole katsoneet meidän katkeran orjuutemme riittävän, vaan ovat lyöneet kättä epäjumaliensa kanssa
9 - kumotakseen sinun suusi säädökset ja hävittääksensä sinun perintösi ja tukkiaksensa niitten suun, jotka sinua ylistävät, ja sammuttaaksensa sinun huoneesi kunnian ja sinun alttarisi tulen,
10 - sekä avatakseen pakanain suun kiittämään turhain epäjumalain avuja ja tehdäksensä kuninkaan, joka on vain lihaa, iäti ihailluksi.
11 - Älä anna, Herra, valtikkaasi olemattomille, älköötkä he saako ilkkua meidän kukistumisestamme, vaan käännä heidän neuvonsa heitä itseänsä vastaan, ja saata se, joka on ryhtynyt tähän meitä vastaan, julki häväistyksi.
12 - Muista meitä, Herra, tee itsesi tunnetuksi meidän ahdistuksemme aikana, ja rohkaise minua, sinä jumalien kuningas ja kaikkien valtain hallitsija.
13 - Anna minun suuhuni soveliaat sanat jalopeuran edessä, ja käännä hänen sydämensä vihaan sitä vastaan, joka meitä vastaan sotii, turmioksi hänelle ja hänen kanssaan samanmielisille.
14 - Mutta pelasta meidät kädelläsi, ja auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole ketään muuta kuin sinä, Herra. Sinä tunnet kaikki,
15 - ja sinä tiedät, että minä olen vihannut niiden kunniaa, jotka ovat ilman lakia, ja että minä kauhistun ympärileikkaamattomien ja jokaisen muukalaisen vuodetta.
16 - Sinä tiedät minun pakonalaisen tilani, sen, että minä kauhistun arvoni merkkiä, joka on minun päässäni niinä päivinä, joina minun tulee näyttäytyä: niin minä sitä kauhistun kuin tahrattua vaatetta, enkä minä sitä kanna niinä päivinä, joina olen omassa rauhassani.
17 - Eikä ole sinun palvelijattaresi syönyt Haamanin pöydässä, enkä minä ole antanut kunniaa kuninkaan juomingeille en ole juonut juomauhriviiniä.
18 - Ei myöskään ole palvelijattaresi, oloni muutoksen päivästä lähtien hamaan tähän asti, tuntenut iloa muusta kuin sinusta, Herra, Aabrahamin Jumala.
19 - Jumala, väkevä yli kaikkien! Kuule epätoivoisten ääntä, ja pelasta meidät pahantekijäin käsistä, ja vapauta minut pelostani.
